3. päivä, perjantai 22.2.
Aamulla huoneissa on varsin vilpoinen tunnelma. Mitäs nyt? Sähköpatterit eivät näytä olevan päällä. Myöskään kattovalot eivät syty, vaikka valokatkaisijaa miten törkkii. Sähkökatko! Onneksi leirikeskuksella on takat ja puuhellakin, eiköhän tästä selvitä.
SANNA-LISA: Eilisellä kahvilareissulla päädyit vaihtamaan muutaman sanasen viereisen pöytäseurueen kanssa kylän omasta kuuluisuudesta, runoilija Kaarle Känsäkkäästä. Eräs keskustelijoista, kaljupäinen mutta sitäkin muhkeammilla kulmakarvoilla ja viiksillä varustettu herra, esittäytyi Veikoksi, ja vakuutti varmuudella tietävänsä, että Kaarlella oli nuoruudessaan ollut lemmensuhde (”Tosirakkautta, ei mitään hassuttelua!”) Veikon mummun kanssa, jolle jutusta aiheutuneen kaamean kohun myötä seurasi jonkinlainen traaginen loppu (”Ei siitä sen enempää, kauheita asioita, kauheita”, Veikko puisteli päätään). Ylpeänä Veikko kertoo olevansa maineikkaan runoilijan sukua mummunsa kautta, vaikka muut muuta väittäisivät. (Tälle muut pöytäseurueen jäsenet pyörittelivät silmiään). Veikko vakuuttaa, että pystyy esittämään asiasta päteviä todisteita. Veikon kaverit ovat epäilemättä kuulleet ne moneen kertaan, mutta Veikko lupaa näyttää todisteet sinullekin. Ilmeisesti kyse on jonkinlaisista runoilijalta jääneistä papereista. Mikäs siinä. Ennen lähtöä vaihdatte sähköpostiosoitteita.
Oli Veikon kertomassa perää tai ei, niin digitaitojen puutteesta häntä ei ainakaan voi syyttää, sillä huomaat sähköpostiisi yön aikana kilahtaneen häneltä viestin, jonka liitteenä on Känsäkkään vuonna 1904 julkaistun Aatoksissain-kokoelman sivulta 27 skannattu runo:
*
Laulu koskikaralle
Oi pyöreä lintusein, sa virtaavain vesien helkkäävä nauru
salli mun törmälläs viivähtää
minne kaikuvi koskien pauhu.
On maailmamme synkkä, jääs, mielen valtaa houru,
en akkunastain näe kuin hämärää
ja syäntäin jäytää kauhu.
Vaan kun polkunain’ on mustain vesien kohiseva kouru
se pelon, yön pois häivyttää –
ah, tuo sun helisevä laulu!
*
Ei tämä kyllä nyt suorastaan mitään vastauksia tarjonnut. No, olipahan kohtaaminen.
EEMIL: Herättyäsi katseesi osuu ensimmäisenä yöpöydällä lojuviin lämpimiin talviratsastushansikkaisiin. Ai niin! Kun eilen aamulla lähdit voimaisi tunnossa ennen aamupalaa reippaalle juoksulenkille, löysit koivun latvasta ehjät ja käyttökelpoiset hanskat. Muutaman lumipallon siinä sai heitellä ennen kuin onnistuit tiputtamaan hanskat maahan, mutta nyt ne ovat sinun.
Hanskojen alta pilkottaa kirjekuori. Mikäs se tämä on? Hetken ihmeteltyäsi muistat löytäneesi kirjekuoren rantasaunan pukuhuoneesta penkin takaa, kun reippahana lakaisit pukuhuoneen ankaran lumenlapioinnin lomassa. Avaat kirjekuoren ja huomaat, että siellä kimaltelee 10 mynttiä. Ei huono löytö!
Päätät kurkata, miten muualla maailmassa menee ja otat puhelimesi esiin. Uutisvirrassa silmiisi osuu otsikko: ”SALAPERÄINEN KRYPTIDI HAVAITTU SYRJÄKYLÄLLÄ”. Ohessa on suttuinen ja tärähtänyt valokuva olennosta, jolla näyttää olevan lukematon määrä kovaa tahtia huitovia käsiä ja jalkoja. Kuva on hyvin epätarkka, mutta hätkähdät tajutessasi, että kuvassa olet sinä itse juoksemassa Peräkorvenkylän kirppiksen näyteikkunaa ihastelemaan. Uutisjutussa paikalliseksi kryptozoologiksi esittäytyvä havainnon tehnyt Irma Reinikainen pohtii tämän uuden kryptidin ilmaantumisen syitä, elintapoja, mahdollista ekstraterrestiaalista alkuperää ja sitä, onko olento kenties vaarallinen. Häkeltyneenä laitat puhelimen pois. Mitähän siitäkin seuraa, jos tuo kryptozoologi-Irma sattuu näkemään sinut joskus myöhemmin? Hämmentyneissä tunnelmissa lähdet alakertaan aamupalalle.
Alakerrassa Jasmin on pelastanut ruokatarvikkeet jääkaapista kuistille ja keitellyt aamupuuron ja kahvit puuhellalla. ”Sähkökatko voi kestää pitkäänkin, meille tänne syrjään ne tuppaavat palautumaan aina viimeisenä”, Jasmin kertoo. Aamupalaa on kuitenkin oikein tunnelmallista nauttia kynttilöiden valossa, ja pian aamuaurinkokin kurkkii ikkunoista sisälle. Paikalle saapuu myös Aarni, joka kopistelee lumet saappaistaan. ”Siellä on lunta tullut niin paljon, että pitää tuota aamun maastoretkeä varmaan siirtää myöhemmäksi, että näkee mihin tuolla pääsee kulkemaan.” Aarni lähtee selvittämään tilannetta.
SANNA-LISA: Tässähän on siis vähän luppoaikaa, nyt ehtii käydä vaikka katselemassa paikkoja. Minne lähdet?
A: Tallille.
B: Kanalaa kurkkaamaan.
Lounaskin ehditään tarjoilla, ennen kuin Aarni palaa kertomaan, että lähitiet ovat nyt avoinna ja metsäpoluilla pääsee kyllä kulkemaan. On siis aika lähteä metsäretkelle! Tällä retkellä Sanna-Lisan ratsuna on Atlas, Eemilillä Rölli ja Aarnilla Grima. Tallin lähellä tiet on aurattu helppokulkusiksi, eikä tiheää metsää halkoville poluille ole eilisen pyrytyksestä huolimatta kertynyt niin paljoa lunta, etteikö siellä pääsisi eteenpäin. Paikoitellen hevoset joutuvat kyllä suorastaan kahlaamaan hangessa, mutta se ei näytä niitä hetkauttavan. Metsän hiljaisuus melkein soi, kuusten oksia peittävä lumi tuntuu vaimentavan ulkomaailman kokonaan jonnekin kauas pois. Reitillä on paljon mäkiä ja matka etenee suurimmaksi osaksi rauhallista tahtia. Paluumatkalla päästään vähän irrottelemaankin tasaisella aukealla, jossa Atlas demonstroi, miksi on tallilla saanut lisänimen Puskajyrä – lumi vain pöllyää, kun ruuna painaltaa menemään intoa puhkuen.
Päivällinen odottaa metsäretkeläisiä leirikeskuksella, ja illan hämärtyessä Jasmin sytyttelee lisää kynttilöitä. Sähköt ovat edelleenkin poikki, eikä niiden korjaantumisesta ole vielä tietoa. Eipä tuo mitään, kynttilänvalossa on tunnelmaa. Illemmalla pimeän jo laskeuduttua käydään vielä lähimaastossa ihastelemassa tähtitaivasta. Sanna-Lisan ratsuna on Katla, Eemilillä Alvari ja retkeä johtamaan lähteneellä Hillalla Valkyrja.
Leirikeskuksella grillikota ja rantasauna ovat tuttuun tapaan käytettävissä, ja tänään on taas avantoonkin mahdollista mennä, kun lunta ei sada.
Sähköt eivät ole osoittaneet palautumisen merkkejä iltaan mennessä, joten Jasmin käy viemässä huoneisiin kuumavesipullot ja ison kasan lisäpeittoja. Niiden avulla pitäisi tarjeta aamuun asti.
EEMIL: Myöhään illalla pimeän pihan poikki kulkiessasi näet silmäkulmastasi liikettä. Pihan reunassa seisoskelee joku välkyttelemässä taskulamppua. Mitä teet?
A: Menen juttusille.
B: Menen äkkiä takaisin sisälle.
