Tervetuloa vaellukselle!

Osallistujat: Eemil Sodantaival ja Sanna-Lisa Rauta.
Päivittäinen aikataulu löytyy täältä.

1. päivä, torstai 20.2.

Matka kohti Peräkorvenkylää on kestänyt jo hyvän tovin. Pikkubussi köröttelee reipasta tahtia pitkin maalaistietä, ikkunoista näkyy lumisia peltoja ja niiden takana siintää talvista metsää. Radiosta soi vaimeasti musiikki – meneillään on jonkin kanavan ysärinostalgiatunti – mutta samassa radioaallot valtaa kohina, jonka seasta lopulta nousee kuuluville samettisen pehmeä miesääni: ”… sellaisia nenäkkäitä pojankoltiaisia. Tämä on Peräkorvenkylän Paikallisradio ja minä olen juontajanne Oskari Rapakko. Pian kuulemme taltioinnin Metsäkukkia-kappaleesta oman kylämme humppaorkesterin esittämänä. Kappaleen on sovittanut sahalle ja kuudelle tuuballe Olavi Rinkelinen. Sitä ennen vuorossa kuitenkin sää…” Radiokanaville ilmaantuneesta oudosta häiriöstä ei voi erehtyä: kohta ollaan perillä!

Eipä aikaakaan, kun pikkubussi kurvaa Aarnin tallin leirikeskuksen pihalle. Nousette kyydistä. Leirikeskuksen ovi avautuu ja ulos pelmahtaa Jasmin, joka vilkuttaa iloisena. ”Tervetuloa! Peremmälle, peremmälle!” hän kutsuu ja pitää ovea auki, jotta pääsette laukkuinenne sisään. Jasmin ojentaa jokaiselle paperille tulostetun aikataulun. ”Tästä näkee millaisia maastoretkiä teille on luvassa ja milloin, ja tietty ruoka-ajat myös. Ihan kohta on lounasta tarjolla, mutta asettukaa ensin taloksi. Majoitushuoneet ovat yläkerrassa ja koska teillä on täällä nyt koko talo ihan omassa käytössänne, kaikki vuodepaikat ovat vapaata riistaa ja vapaasti valittavissa. Jasmin ohjaa teidät yläkertaan ja pääsette asettumaan aloillenne. Jasmin palaa alakertaan valmistamaan lounasta.

SANNA-LISA: Katselet yläkerran ikkunoista pihamaalle. Mihin huomiosi kiinnittyy?
A: Täältähän näkyy vuohiaitaukselle! Ovatpa ne hauskoja.
B: Komeita kuusia tuolla metsän laidassa. Onkohan niissä naavaa?

Lounaan jälkeen Aarni kopistelee leirikeskuksen ovista sisään tervehtimään vierailijoita. On aika lähteä tallille, maastoretki järven ympäri odottaa! Matka taittuu kävellen raikkaassa pakkassäässä. Vähän on kirpakkaa, mutta onneksi ei tuule. Matkalla Aarni esittelee lyhyesti paikkoja: leirikeskuksen pihalla hän osoittaa reitin rantasaunan suuntaan (”Illaksi laitetaan lämpiämään!”), matkan varrelta hän kertoo keskellä peltoa nököttävästä kivenlohkareesta, joka kuulemma näyttää joskus pimeällä ihan möröltä, ja tallipihalle päästyänne hän esittelee tallirakennuksen ja näyttää, mistä hevosten varusteet löytyvät.

Tänään on kuitenkin suuntana pihatto, jossa tallin islanninhevoset majailevat. Pihaton portille saapuu pian joukko uteliaita ~~pikkumammutteja~~ issikoita muhkeassa talvikarvassa. Eemilille on tälle reissulle valikoitu ratsuksi Alvari, Sanna-Lisalle Ringa. Aarni johtaa letkaa Valkyrjan kanssa. Pihaton vieressä on katoksen alla harjauspuomi, jonka äärellä hoituu hevosten harjaus ja varusteiden laitto vaellusta varten. Alvari näyttää keskittyvän kuulostelemaan metsänreunassa lepattelevien varisten raakuntaa, mutta hiilenmustan otsatukkansa alta se silmäilee Eemiliä kohteliaan vaivihkaisesti. Ringalla puolestaan tuntuu menojalka vipattavan, eikä se meinaa oikein pysyä aloillaan.

Matkaan päästään lähtemään tallipihalta hyvässä järjestyksessä. Alkumatkan auratulta tieltä Aarni ohjaa retkueen hevosten hankeen tarpomalle ratsastuspolulle, joka johtaa metsään. Runkojen takaa erottuu jäätynyt järvenselkä, jonka yli kipittelee kettu hohtavana kuin oranssi liekki. Mitä syvemmälle lumisten puiden siimekseen matka taittuu, sitä kauemmaksi katoavat kaikki muut äänet paitsi hevosten reippaat askeleet ja hengitys, joka kohoaa huurupilvinä ilmaan. Maasto polveilee mäkisenä ja reitti johtaa kukkulalle, josta on näköala etäämmällä jylhänä kohoavaan Peräkorventakasen ikimetsään. Juuri tämän lähemmäs Peräkorventakasta ei talvisin niin vain pääsekään, joten nyt käännytään takaisin järveä kohti ja paluumatkalle. Järven sivun suoralla päästään irrottelemaan vauhdikkaasti, ja ennen pitkää tallialue häämöttää jälleen näköpiirissä.

Leirikeskuksella odottaa päivällinen. Ilta hämärtyy vähitellen ikkunoiden takana, mutta vielä on luvassa lyhyempi ratsastusretki lähimaastossa. Sitä varten leirikeskukselle saapuu Hilla, jonka saattelemana lähdetään takaisin tallille. Katuvalojahan ei näiltä teiltä löydy, joten Hilla ojentaa kaikille taskulamput kävelyn ajaksi. Tallilta saa lainaan retkeä varten lainaan otsalamput. Saavutte tallille, jonka ikkunoista tuikkii lämmin valo.

Illan lyhyttä retkeä varten Sanna-Lisalle on valittu ratsuksi Grima ja Eemilille Trollkarl. Hilla kulkee ensimmäisenä Tapsan kanssa. Samoilla ratsuilla lähdetään liikkeelle myös huomenna, kun on edessä reissu Peräkorvenkylällä käymään.

Liikkeelle lähdettäessä aurinko on jo painunut kokonaan näkymättömiin horisontin taa ja taivasta täplittävät tuhannet tähdet ja puolikkaana kumottava kuutamo. Hevoset tarpovat hangessa tottuneesti. Aarnin aiemmin päivällä osoittama iso kivenlohkare näyttää otsalamppujen valokeilan laitamilla häämöttäessään kieltämättä vähän mörkömäiseltä. Keskellä aukeaa Hilla pysähtyy ja kehottaa laittamaan otsalamput hetkeksi pois. Talviyön pimeys on syvä, hiljainen ja täynnä tähtiä.

Maastoretken päätteeksi viette hevoset takaisin tallille ja palaatte leirikeskukselle. Leirikeskuksen pihatielle on sytytetty ulkokynttilöitä ja rantasaunan savupiipusta nousee savua, pian pääsee lämmittelemään saunan lauteille (ja hyytymään avantoon, jos siltä tuntuu). Grillikodan lämmössä tarkenee grillata pakkasesta huolimatta, ja ennen pitkää paikalle saapuvat myös Aarni, Joakim ja Suvi istumaan iltaa. Loppuilta sujuu rattoisissa tunnelmissa.

EEMIL: Illalla ennen nukkumaanmenoa käyt kurkkaamassa ruokasalin komerossa olevia aamupalatarpeita. Huomenna on tiedossa tapahtumantäytteinen päivä, joten haluat varmistaa hyvän vireystason heti aamusta, ja mikäpä estäisi kurkkaamasta tarjontaa jo etukäteen. Mihin huomiosi kiinnittyy?
A: Purkissa näkyisi olevan ravitsevaa mysliä.
B: Ahh, kahvipaketti! Sillä lähtee päivä käyntiin.

Näin käynnistyy avajaisvaelluksen ensimmäinen päivä. Osallistujien omat valinnat löytyvät kertomuksen seasta, ja lyhykäisyydessään vastaukseksi riittää yksi kirjain (A tai B). Valintojen seuraukset paljastuvat seuraavana päivänä, kun kertomus saa jatkoa. Yleinen tarinointi ja jutustelu on aina tervetullutta päivän mittaan. Pidän tätä ketjua silmällä, joten Aarnin tallin porukka voi lähteä tarinointiin mukaan jos tilaisuus tarjoutuu 🙂

Mukavia hetkiä vaelluksen parissa!
@Jii @Eemil